Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä: Ylistalon tuvassa

Volter Kilven suurteos, melkein tuhatsivuinen Alastalon salissa, käsittelee kolmimastoisen laivan eli parkin rakentamista tai oikeammin rakentamispäätöksen syntymistä. Puuhamiehenä toimii selkeä ja järkevä Alastalon Herman Mattson, ja hänen kilpailijanaan tai vastustajanaan lööperiä puhuva, sekoileva Pukkila. Teos on varsin raskassoutuinen ja hidastempoinen, ja yksinkertainen romaanihenkilön siirtyminen salin poikki tuntuu varsinaiselta toimintakohtaukselta.

Järkytyin hieman huomatessani, että Ylistalon tuvassa käsittelee saman halvatun parkkilaivan rakentamista, tällä kertaa tosin eri henkilöiden näkökulmasta. Päähenkilönä on Alastalon naapuri Ylistalon Esa, tavattoman laiska, mutta tarpeen tullen nopea ja vahva mies. Teos on onneksi Alastaloa paljon ohuempi, ja siinä on runsaasti toimintaa: milloin otetaan kiinni karanneita hevosia, milloin tapella nujakoidaan. Kilpi tuo hieman osoittelevasti esille eroja Alastalon ja Ylistalon välillä: Mattson on toimelias ja Esa laiska; Esalla on liuta lapsia ja Mattsonilla pelkkä yksi tytär; Matssonin tyttären nimi on Siviä, kun taas Esan täysikäiset lapset harrastavat ahkeraa riiausta ja yökyläilyä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Itse pidin teoksen kiinnostavimpana antina kuvausta lapsenhoidosta. Kilpi kertoo, kuinka Ylistalon emäntä laittaa taaperoikäisen Osku-pojan nukkumaan sänkyyn ja myöhemmin siirtää tämän kuivemmille paikoille – vaippoja ei siis ilmeisesti käytetty tai ne eivät olleet kovin imukykyisiä. Kirjassa mainitaan myös ”vakun kusiset pahnat”, toisin sanoen kehdon pohjalla olevat kuivikkeet. Myöhemmin todetaan, että Osku oli ”lykätty kiireessä käsistä laattialle mossokuppi ja kahvinsotko vieressä, että oli paralla jotain popsittavaa ja leivänsekaa poskiinsa”. Ilmeisesti lapsi sai sormiruokailla itsenäisesti sillä aikaa, kun äidillä oli muuta tekemistä.

Kirjassa oli myös monia hauskoja sanankäänteitä, joista erityisesti jäi mieleen naapurin emäntään kohdistettu ”Saatanan hamepaavi!”