Suomalaisten tieteiskirjailijoiden teos kertoo aurinkokuntien välillä matkustavasta tieteen ansiosta kuolemattomasta ihmisestä sekä hänen mukanaan matkaavasta koneesta, tekoälystä, tai mikä Talamus sitten oikeastaan lieneekään. Kirjan alkupuoli koostuu lyhyistä erillisistä tarinoista ja loppupuoli pitemmästä yhtenäisestä tarinasta. Luin yhden tarinoista alun perin kavereitten suosituksesta ja tykkäsin niin paljon, että piti lainata ja lukea koko kirja.
Kirjan loppupuolisko ei mielestäni ollut aivan yhtä hyvä kuin alun itsenäiset tarinat. Pidin kuitenkin kirjasta kovasti. Nimbus on söpöllä tavalla sosiaalisesti rajoittunut, epävarma haahuilija, joka kuitenkin useimmiten selviytyy ongelmatilanteista, joihin joutuu. Talamuksesta tulee välillä mieleen Ritari Ässän KITT, mutta onneksi vain harvoin.
Kirjoittajat eivät väännä mitään rautalangasta tai selittele, mistä oikeastaan on kysymys. Pidin siitä aluksi, mutta loppua kohden se alkoi ärsyttää. Tekstissä vilisee nimiä, jotka voivat viitata ihmisiin, koneisiin, tekoälyihin, tallenteisiin tai aluksiin – oikeastaan mihin tahansa, koska mitään ei selitetä. Kirjoittajat varmaankin tietävät, mitä tarkoittavat, joten olisivat he voineet kertoa lukijoillekin.
Vaikka kirja ei olekaan täydellinen, se on yksi parhaita viime aikoina lukemiani. Voin suositella sitä erityisesti sellaisille lukijoille, jotka eivät normaalisti harrasta tieteiskirjallisuutta, kirjasta nimittäin puuttuvat kamalimmat scifikliseet laserpyssyineen ja madonreikineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti