Kuten lukijoilleni ehkä on selvinnyt, pidän tietopalvelua erityisen tärkeänä osana yleisten kirjastojen toimintaa. Mitä tietopalvelu oikeastaan sisältää?
Tällä hetkellä ainakin omassa kirjastossani pyritään vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin kirjaston fyysisten ja sähköisten aineistojen sekä Internetin avulla. Jos vastausta ei löydy niistä, asiakas ohjataan eteenpäin esimerkiksi museoon tai arkistoon. Tietopalvelussa käytetään niitä aineistoja, joihin on mahdollista päästä käsiksi joko tietokoneen välityksellä tai kävelemällä esimerkiksi hyllyn ääreen. Kirjaston toimintakulttuuriin ei yleensä kuulu puhelimella soitteleminen talon ulkopuolelle, esimerkiksi museoihin. Käytännössä myös kirjaston hankkimien tietokantojen, esimerkiksi artikkelitietokantojen, käyttäminen jää vähemmälle, ja jos relevanttia tietoa potentiaalisesti sisältävä kirja sijaitsee esimerkiksi varastossa, sitä ei useinkaan ole mahdollista lähteä hakemaan. Syynä on monesti kiire (useimmiten asiakkaan, mutta joskus myös työntekijän) tai tietokantojen tapauksessa myös osaamisen puute. Harvoin tarvittuja tietokantoja ei välttämättä tule opeteltua käyttämään, eikä niitä ehkä tule edes mieleen tarjota asiakkaalle.
Toivoisin itse, että tietopalvelua olisi mahdollista kehittää siten, että asiakas voisi kysyä kirjastosta periaatteessa mitä tahansa. Resursseja pitäisi kohdentaa ja toimintakulttuuria muuttaa siten, että esimerkiksi yhteistyö muiden kulttuurilaitosten kanssa tulisi luontevammaksi.
On kuitenkin joitain kysymyksiä, joihin kirjaston tietopalvelussa olevan työntekijän ei mielestäni kuulu vastata. Tässä on oma listani:
Kirjaston henkilökunta pyrkii huolehtimaan siitä, että tarjottu tieto on paikkansapitävää. Viime kädessä tulkinta- ja soveltamisvastuu on kuitenkin asiakkaalla. Toisin sanoen tietopalvelu ohjaa asiakkaan etsityn tiedon äärelle, mutta ei ryhdy ottamaan kantaa tiedon oikeellisuuteen tai esimerkiksi siihen, kumpi kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä on oikeampi.
Kirjastohenkilökunta ei diagnosoi sairauksia tai anna terveys-, laki- tai raha-aiheista neuvontaa. Henkilökunta ei auta asiakasta käyttämään nettipankkia tai täyttämään Kelan lomakkeita.
Henkilökunta ei tee kenenkään koulutöitä. Henkilökunta ei myöskään hanki esimerkiksi kanditutkielman tekijöille viitelistoja tutkimuskirjallisuudesta, koska lähteiden hankinta on osa opiskelijan suorittamaa tutkintoa.
Henkilökunta ei opasta teknisten laitteiden käytössä (poislukien kirjaston mikrofilmilaitteet, sähkökirjojen lukulaitteet, kirjaston tietokannat tai vastaavat). Kirjaston tehtävä ei ole auttaa asiakasta esimerkiksi puhelimen tai moottorisahan käyttöönotossa.
Kirjasto ei tee suuritöisiä kaupalliseen toimintaan liittyviä rutiinitiedonhakuja, esimerkiksi etsi asiakkaalle hotellia netistä tai keltaisia saappaita nettikaupasta.
Tuleeko lukijoille mieleen muita asioita, jotka kuuluvat tai eivät kuulu yleisten kirjastojen tietopalveluun? Millaista tietopalvelua sinä haluaisit saada tai antaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti