Eroottinen fiktio ei oikein ole minun juttuni. Kirjojen seksikohtaukset ovat yleensä tosi nolostuttavia. Kaverin yllytyksestä päätin kuitenkin lopultakin lukea "sadomasokismia" käsittelevän "eroottisen sensaation".
Kirjassa kömpelö ja kokematon opiskelijaneitsykäinen Anastasia kohtaa omituisen monimiljonäärin herra Greyn. Päähenkilöiden välille leimahtaa intohimon liekki, joka saa molemmat etsimään seksuaalisuutensa rajoja. Tai Anastasian tapauksessa ylipäätään löytämään seksuaalisuutensa - ennen hra Greytä hän ei ole himoinnut ketään muuta. Seuraa sarja itseään toistavia seksikohtauksia. Katseet kohtaavat, pöksyt kostuvat, puntissa alkaa kiristää. Pian päädytään kiihkeään, mutta lyhyeen humputtelusessioon, joka tietenkin päättyy megalomaanisen räjähtävään samanaikaisorgasmiin. Varsinaista sadomasokismia kirjassa on aika vähän, vaikka hra Greyn irstaaseen lemmenluolaan vähän kurkistellaankin, käsiä pari kertaa sidotaan ja pyllyäkin plätkytellään.
Kirjan henkilöt ovat niin epärealistisia, ettei sitä oikein edes pysty analysoimaan. Pornokirjallisuudessa se ei tietenkään ole suuri haitta, mutta tässä juuri piilee jutun koukku: huolimatta runsaista ja yksityiskohtaisista seksikohtauksista Fifty Shades onnistuu olemaan jotenkin häkellyttävän epäeroottinen teos. On vaikea sanoa tarkemmin, mistä se johtuu, mutta veikkaisin kirjailijan pakkomiellettä korostaa jatkuvasti seksuaalisen kanssakäymisen äärimmäistä turvallisuutta. Kondomia käytetään aina (mikä on sinänsä tietysti hyvä juttu), piiskattua pyllyä muistetaan rasvata, ja syömisestä ja nukkumisestakin huolehditaan. Kaiken huipuksi teoksessa siteerataan moneen otteeseen hra Greyn laatimaa monisivuista sopimustekstiä aiheesta, mitkä seksuaalitoiminnot ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä. Kaikki tämä turvallisuuden korostaminen jotenkin latistaa kirjan muutenkin hieman aneemista eroottista viritystä.
Kirja ei ole myöskään kaunokirjallisena teoksena erityisen loistava. Kieli on yksinkertaista ja kömpelöä, ja samoja sanoja, ilmaisuja ja lauseita toistellaan kyllästymiseen asti. Myöskään suomennos ei ole kovin nerokas: sellaiset kamalat ilmaukset kuin autuaallinen olo ja palaillaan, beibe toistuvat liian usein.
Fifty Shades jätti kaiken kaikkiaan hämmentyneen olon. En selvästikään kuulu teoksen kohderyhmään, mutta kuka sitten kuuluu? Sori, mutta en tainnut oikein tajuta koko juttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti