The Wanderer's Tale on niin monitahoisen huono kirja, että sitä lukiessani ihmettelin jatkuvasti, voisiko se olla parodia, ironinen tai muuten ovelasti meta. Selvyyttä en saanut, sillä jaksoin lukea vain hieman alle puolet ennen kuin minun oli pakko lopettaa.
Teoksen huonous ilmenee niin monella eri tasolla, että sitä on suorastaan vaikea analysoida. Tässä on kuitenkin joitakin huomioita:
Teoksen aihe on kliseinen. Kirja käsittelee sekalaisen seikkailijajoukon matkaa vaikeiden taipaleiden taakse tuohoamaan muinaista pahaa. Ilmeisiä esikuvia lienevät olleet Taru sormusten herrasta ja Belgarionin taru.
Myöskään yksityiskohdat eivät ole omaperäisiä. Olin huomaavinani plagiaatinomaisia viitteitä jopa Sormuksen ritarit -elokuvaan.
Teoksen huumori on todella kökköä eikä naurata. Esimerkkinä erään hahmon saama liikanimi Flatulus, joka ei mitenkään liity hahmon luonteeseen, historiaan tai taipumuksiin.
Maantiede on kliseistä. Muun muassa kaukana pohjoisessa on tuliperäinen saari, jossa on fjord-tyyppisiä paikannimiä.
Henkilönnimet ovat hölmöjä. Teoksessa seikkailevat esimerkiksi sotilaskomentajat Arturus Bloodnose sekä Nibulus.
Henkilöistä yksikään ei ole sellainen, johon lukija voisi samastua. Kirjailija myös surmailee heitä kasuaalisti pudottelemalla heitä erilaisiin kuoppiin.
Pahinta kirjassa on kuitenkin sen tyyli. Kirjailija jaarittelee ankarasti ja toistaa itseään. Hänen käyttämänsä ilmaisut ovat kliseisiä ja huonoa kieltä. Kirjasta löytyy oikea hölmön ilmaisun helmi "Wodeman [...] stood there before him with fire in his eyes". Seuraavan tesktinäytteen lukemista suosittelen vain mieleltään vakaimmille:
"Her skin, milk-white and flawless, now radiated a faint inner light that, like the moon's reflection upon a still crystal lake, would surely vanish in ripples if mortal hands were to touch it. Her eyes were large, black and sparkling, all-enveloping pools of ancient knowledge and fey magic. To look into them was like gazing up at the vast firmament of space upon a clear night, causing the beholder to feel utterly small and insignificant. In her sharp features could be recognized a perfect blend of ephemeral yet timeless beauty, spiritish mischief, animal cunning and back-stabbing cruelty. [...] She apparaised them as a scientist might study a collection of insects."
Kaiken kaikkiaan kirja vaikuttaa täysin kustannustoimittamattomalta nuoren henkilön vain osittain tosissaan kirjoittamalta romaaninkyhäelmän ensimmäiseltä versiolta. Teos on ylivoimaisesti huonompi kuin esimerkiksi iki-inhokkini Berek puolikäden paluu tai gangsterikirjallisuuden pöntönpohjimmainen Mickey Spillane. Huonoimmaksi lukemakseni en tätä kirjaa uskalla väittää, vaan se kilpailee paikasta aivan mahdottoman naurettavan Meren katedraalin kanssa. Suosittelen teoksen lukemista korkeintaan kännissä ja läpällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti