70-luvun henkeä pursuileva trilleri sijoittuu 90-luvun alkuun aikaan juuri ennen Persianlahden sodan maahyökkäystä. Saddam Hussein tilaa upporikkaan irakilaiskannattajansa välityksellä megaterroristi Sean Dillonilta pommi-iskun, jonka kohteeksi valikoituu brittien sotakabinetti ja etenkin pääministeri John Major. Seuraa sarja naurettavaa sähläilyä, viskinjuomista, seksismiä ja epäuskottavia yhteensattumia. Terrori-isku epäonnistuu, mutta terroristi pääsee karkuun - molempien puolten toimijat ovat yhtäläisen inkompetentteja.
Dillonin hahmo on varsin hupaisa. Entinen IRA-mies, nykyinen freelancer-terroristi on niin hyvä näyttelijä, että pystyy pelkästään naamaansa vääntelemällä muuntautumaan kokonaan toisen näköiseksi. Dillon ei ole jäänyt poliisin haaviin kahteenkymmeneen vuoteen - itse asiassa kukaan ei edes tiedä, miltä hän näyttää. Tämä siitä huolimatta, että terroristi sekoilee pitkin Eurooppaa, ampuu suunnilleen joka toisen vastaantulijan ja toimii ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
Teoksen toinen mieleenjäävä hahmo on Mary Tanner, jonka Higgins esittelee varsin pätevänä sotilaana, mutta joka loppujen lopuksi päätyy lähinnä keittelemään teetä, pitelemään kädestä kirjan muita naishahmoja sekä aivan kirjan lopussa jäämään Dillonin kehittelemään "houkutan ruumiilla ja piileskelen oven takana" -ansaan.
Kirjan kruunaa lopun Bond-roistomainen tapahtumia selittävä dialogi sekä "ai, sillä olikin luotiliivi" -käänne. Myrskyn silmässä on niin hölmö kirja, etten oikein uskalla suositella sitä edes huonojen kirjojen ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti