Meillä luetaan paljon, ja jälkikasvua sivistetään myös ulkomaankielisellä kirjallisuudella.
Ranskankielisessä kuvakirjassa Je veux un bisou! (Haluan pusun! Carl Norac - Claude K Dubois) tapaamme kaksi hamsteria, Léon ja Lolan. Léo on vaipasta ja tutista päätellen noin 1 - 2 -vuotias, Lola taas vaikuttaa suuremman kokonsa ja kehittyneempien leikkiensä perusteella noin 4 - 5 -vuotiaalta. Tarinan juoni on yksinkertainen. Alussa Léo mankuu Lolalta erilaisia asioita, kuten leluja ja karkkia. Lola tuo Léolle kiltisti, mitä tämä pyytää. Käännekohta saavutetaan, kun Léo haluaa myös Lolan nallen ja kiskaisee siitä niin kovaa, että nallen korva irtoaa. Lolalla palaa käämi, hän huutaa ja mököttää. Léo ei tapahtumien kulkua oikein ymmärrä, mutta haluaa seuraavaksi pusun. Söpöys hellyyttää Lolan, ja lopussa hamsterit halivat toisiaan ystävyyden vallitessa.
Kirja on piirretty minimalistisesti, mutta ilmeikkään eloisasti, ja aikuinen löytää siitä monia kiinnostavia teemoja alkaen sukupuolirooleista ja päättyen eri-ikäisten lasten henkisen ja fyysisen kehityksen eroihin. Léo-ikäistä testilukijaa sen sijaan askarruttaa nallen irtoava korva, joka kaikeksi onnettomuudeksi on piirretty aivan saman näköiseksi kuin Lola-hamsterin korva. Testilukija osoittaa vuorotellen irtokorvaa ja Lolan korvaa - onneksi ei sentään omaa korvaansa. Tarinan opetus jää hieman hämäräksi: ehkäpä kyse on siitä, että jos korvasta vetää, se saattaa irrota.
Italiaa opiskelemme Pimpa e la mela volante (Pimpa ja lentävä omena) -nimisestä pikkuruisesta kuvakirjasta. Tässä hurjassa nuoruudessani alun perin suomalaisittain hieman kaksimieliseltä kuulostavan nimen takia ostamassani teoksessa on varsin psykedeelinen juoni. Pimpa-koiran päähän putoaa omena, jonka Pimpa vie takaisin puuhun. Siellä kanarialintu lainaa omenalle siipiään, ja sitten lennellään pitkin poikin. Kaikki henkilöhahmot ovat kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen: anteeksi pyydellään ja kiitokset sanotaan auliisti. Lopussa myös Pimpan isäntä ilmoittaa haluavansa nähdä lentävän omenan, jonka olemassaoloon ei ensin usko.
Eurooppalaisilla lastenkirjoilla on maine vähemmän suoraviivaisina kuin amerikkalaisilla, ja ainakin tämä satunnaisotanta tukee olettamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti