lauantai 30. marraskuuta 2013

NaNoWriMo-runokuukausi - mitä jäi käteen?

Runojen kirjoittaminen on helppoa. Hyvien runojen kirjoittaminen on vaikeaa.

Käsittääkseni Suomessa on jo pitkään ollut vallalla käsitys, että vakavasti otettava runous on modernia, mitatonta ja loppusoinnutonta. Olen muistaakseni kuullut sellaisenkin hölmöydessään oikeastaan aika typerryttävän väitteen, että loppusoinnuista olisi luovuttu, koska Kaarlo Sarkia oli niin ylittämätön riimitaituri. Kukaan ei kuulemma voisi kirjoittaa loppusoinnullisia runoja paremmin tai edes yhtä hyvin kuin hän. Jos näin todella on, runoilijoiden itsetunto taitaa olla aika huono.

Koska en oikein osaa uskoa Sarkia-hypoteesiin, ihmettelen suomalaisen nykyrunouden kentän kapeutta. Erilaisia tyylejä ja tekniikoita on paljon. Miksi käyttää vain yhtä? Eihän maalaustaidekaan ole pelkkää abstraktia ekspressionismia.

En itse juurikaan lue uusia, vakavasti ja aikuisille kirjoitettuja runoja. Ne vaikuttavat mielestäni liian raskailta, vaativat liikaa keskittymistä ja liikaa paneutumista kirjoittajan sielunmaisemaan. Kaikesta paneutumisesta huolimatta runot eivät useinkaan avaudu minulle. En ymmärrä, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa, eikä runosta synny käsitettävää tunnetilaa tai mielikuvaa.

Kaikenlaisen virtuositeetin ihailijana sen sijaan nautin mitallisten, alku- ja loppusoinnullisten runojen lukemisesta. Mitä tiukemmat ulkoiset vaatimukset ja mitä paremmin ne täyttyvät, sitä tyytyväisempi olen. Sama juttu toimii myös maalaustaiteessa: esimerkiksi jonkun Anders Zornin kuva-aiheet ovat aika mitättömiä, mutta voi jumalauta sitä sivellintekniikkaa! Sitä ei kyllä ylitä kukaan.

Toiveeni Suomen runoilijoille onkin tämä: vähemmän syvällisyyttä ja vähemmän taidetta; enemmän tekniikkaa ja taitoa. Jos minä pystyn kirjoittamaan loppusoinnullista, pystytte tekin. Ja sitten saatan jopa ostaa jonkin runokirjan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: Ö


Ö-alkuinen, naapurin hipit, taideterapeuttinen lähestymistapa

Ölinää ja rämpytystä
kuuluu yläkerrasta.
Hipit siellä musisoivat.
Suoni tahtoo ratketa.

Koskettimet, saksofoni,
usein bongorummutkin.
Sähköinen ja akustinen
kitara, kai banjokin.

Harmi, ettei taidot vastaa
ihan odotuksia.
Laulu on kuin kuuntelisi
imaamin rukouskutsua.

Herra, anna mulle voimaa,
ettei aivo kärähdä.
Naapurisopua arvostan.
En hipeillekään pärähdä.

Runoilija käsittelee tässä hankalaa aihetta taiteen keinoin.

torstai 28. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: Ä


Ä-alkuinen

Ärsyttää kuin pippuri
mun alapäässä tippuri.
Matruusilta tankkerin
pehmeän sain sankkerin.
Kuppa myös, ja hoo ii vee
mun elimistös’ etenee.
Voi miksi oli pääni kusta
enkä kuunnellut seksivalistusta?
Jos olisin käyttänyt kumia,
ei vaivaisi edes klamydia.

Kutsukaa minut seksivalistamaan nuorianne. Takaan, että kadutte.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: Å


Å-alkuinen, ruotsinkielinen

Åbo är en vacker stad,
där vill jag bo
när jag blir pensionerad
och ha egen ro.

Å-alkuisen runon pitää tietysti olla ruotsiksi kirjoitettu. Tässä näette huikaisevan kielitaitoni hedelmän.

tiistai 26. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: Z


Poliittinen rap

(Musta mies räppää:)
Zysse se vaan kahvilassa
istuu käsi vallankahvassa.
Latte maistuu, pulla haisee,
olo ei oo koskaan vaikee.
Romanialaiskerjäläinen,
pahvikuppi asfaltilla,
näkymätön kerjäläinen
metrin päässä istuu maassa.

(Isotissinen nainen laulaa:)
Miks täytyy elää tätä elämää?
Miks toiset rannalle vain aina jää?
Milloin koittaa meille vapaus?
Vastaus voiko olla rakkaus?

(Musta mies räppää:)
Zysse pyyhkii viiksiänsä,
kättelee äänestäjiänsä.
Oikoo krakan, salkku kantoon,
tilaa taksin eduskuntataloon.
Kadulla romanialainen
helisyttää kuppiansa.
Taksi tulee, Zysse ei huomaa,
pullaähkyn takia huokaa.

(Isotissinen nainen laulaa:)
Miks täytyy elää tätä elämää?
Miks toiset rannalle vain aina jää?
Milloin koittaa meille vapaus?
Vastaus voiko olla rakkaus?

Olen rapin suhteen pihalla kuin sanonnan mukainen lumiukko. En lainkaan tiedä, millaista voisi olla poliittinen rap 2010-luvulla. Tästä teoksesta tulikin 90-luvun MTV-hittityylinen tekele. En myöskään käsitä, mistä Ben Zyskowiczin hahmo teokseen tuli – en suinkaan pidä häntä minään yhteiskunnan eriarvoistumisen pahimpana esimerkkinä. Runosta tuli itse asiassa niin huono, että jos minulla olisi parempaa materiaalia, en julkaisisi sitä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: Y


Y-alkuinen, marmosetti

Yöllä pieni marmosetti
hiipi päässään rusetti.
”Tää on ihan normi setti”,
sanoi, mutta kusetti,

sillä eihän apinoilla
yleisesti ole noilla
nauhakoristeisia päitä,
kirppuja korkeintaan, ja täitä.

Tästä piti tulla lastenruno, mutta ei sitten tullutkaan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

NaNoWriMo 2013: X


X-alkuinen, dadaistinen runo yhteiskunnallisista ongelmista

Xabier 25 Guipúzcoa
joukkueen nimitys pelkästään
syntynyt käytetään muassa
Breizh Quimper
Toshack supercup

Wikipedia-artikkelin mukaan dadalle on tyypillistä viestittömyys ja järjettömyys. Dadaistisella runollani ei siis varsinaisesti ole aihetta, vaikka sellaista minulle ehdotettiinkin. Runo perustuu satunnaisten Wikipedia-artikkeleiden satunnaisiin sanoihin. Aloitin jalkapalloilija Xabi Alonsoa käsittelevästä artikkelista, koska halusin x-kirjaimella alkavan runon.