keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vastauksia haastekysymyksiin

Lukeminen ja varsinkin bloggaaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle, kiitos joululahjaksi saadun Skyrimin. MarikaOksa Oksan hyllyltä -blogista oli kuitenkin lähestynyt minua haastekysymyksillä, joihin vastaan.

1) Jos sinulla olisi juuri nyt mahdollisuus matkustaa aivan minne tahansa, minne lähtisit? Miksi?
Kävisin tapaamassa kaikkia kavereitani. Päättäisin reissun mustikkametsään - olettaen, että saisin matkustaa myös ajassa.
2) Haluaisitko suositella joitakin seuraamiasi blogeja - muita kuin kirjablogeja?
En juuri seuraa blogeja, mutta Ikomi on hyvä.
3) Onko kirjahyllysi järjestetty jonkin tietyn systeemin mukaan?
Kauno ja tieto erikseen, kauno aakkosjärjestyksessä ja tieto koon mukaan. Sarjakuvissa mystinen järjestys, jota en itsekään ymmärrä.
4) Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieleinen ystävä?
Luen enimmäkseen vakoojista, murhamiehistä, sotureista ja muista vastaavista. En usko, että haluaisin tutustua sellaisiin lähemmin. Jos joku pitäisi valita, niin otan sen insinöörityypin Canal Grandesta.
5) Mikä on bravuurisi keittiössä?
En yleensä tee pahaa ruokaa.
6) Oletko koukussa kahviin, teehen tai johonkin muuhun juomaan?
No todellakin olen. Onneksi ei ole tullut kokeiltua vahvempia huumeita.
7) Onko jokin elokuva tai tv-sarja ollut parempi kuin kirja, jonka pohjalta se on tehty?
Tekisi mieli sanoa Game of Thrones, mutta on se sarjakin oikeasti aika huono. Master and Commander -elokuva on kohtalaisen hyvä, samaa tasoa kirjojen kanssa.
8) Minkä kevään 2014 uutuuskirjan odotat erityisesti saavasi käsiisi?
Luotan siihen, että jos Abercrombie tai Lynch julkaisevat jotain, saan tietää siitä.
9) Onko lukemisesi suunnitelmallista? Menetkö kirjastoon tarkan kirjalistan kanssa, listaatko kirjakatalogeista 'must read' -luettelon tms? Vai luotatko enemmän sattuman voimaan ja nappailet kiinnostavia kirjoja lukupinoon sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan?
Luen ihan mitä sattuu löytymään esim. piilotettuna Alkon muovikassiin työhuoneen pöydän alle.
10) Millainen kirjan kansi viehättää sinua? Kiinnitätkö huomiota väreihin, kuviin? Vai etkä huomaa kantta ollenkaan?
Kannet ovat tärkeitä. En yleensä osta kirjaa, jos siinä on ruma kansi, vaikka kirja itsessään olisi hyväkin. Inhokkikanteni on eräässä fantasiakirjassa, jonka nimen olen unohtanut. Siinä kaksi kömpelösti piirrettyä nuorukaista näyttäisi tsekkailevan toistensa takapuolia, vaikka luullakseni itse kirjassa ei tapahdu mitään sellaista.

En laita haastetta eteenpäin, vaan poistun kaunistamaan Skyrimin maakunnan epäkuolleisuustilastoja.

torstai 16. tammikuuta 2014

Volter Kilpi: Kirkolle

Volter Kilven vuonna 1937 ilmestynyt Kirkolle päättää Saaristosarjan, johon kuuluvat myös Alastalon salissa ja Pitäjän pienempiä. Kustaviin puulaivojen aikakauteen sijoittuvassa teoksessa kuljetaan kirkolle ensin kävellen ja sitten kirkkoveneellä. Lopulta päästään perille, ja väki menee kirkkoon. Matkan varrella kirjailija tarkastelee elämää eri-ikäisten ja erilaisten henkilöiden näkökulmasta: nuorten ja vanhojen, köyhien ja rikkaiden, elämässään enemmän tai vähemmän onnistuneitten. Kirjailija muistuttaa moneen kertaan, että ihmiset ovat (konkreettisestikin) samassa veneessä ja päätyvät lopulta samaan kirkkotarhaan, ensin ehkä mullan päälle, mutta lopulta kaikki sen alle.

Kilven tyylin ehkä tunnetuimpana piirteenä on sen verkkaisuus - kaikille lienee tuttu Alastalon salin myyttinen, legendaarinen piipunvalintakohtaus, jossa piipun valinnasta saisi suorastaan kokonaisen oman kirjansa. Kirkolle-kirjassa erityiseksi haasteeksi nousee kuitenkin Kilven sanavarasto, joka sisältää runsaasti murteellisia, vanhahtavia tai jopa itse keksittyjä sanoja. Erityisesti kapteeninpoika Albertin mielenmaisemaa kuvaavat Kilven "paisuvammaksi proosaksi" nimittämät säkeiksi jaetut kohdat ovat aivan sietämättömiä, ja erääseen sellaiseen kohtaan luku-urakkani tyssäsi viikoiksi, ellei kuukausiksi.

Noin muuten kirja on kyllä hyvä, jopa nerokas. Kilpi sukeltaa henkilöidensä mieleen uskottavasti ja luo heistä todellisia, persoonallisia ihmisiä. Kirjassa kerrotut ihmiskohtalot ovat dramaattisia, karuja ja järkyttäviäkin. Huumoriakaan ei ole unohdettu, ja erityisesti pidin siitä jaksosta, jossa Kilpi tarkastelee maailmaa kapteenin 3-vuotiaan Väinö-pojan silmin. Väinön ohella suosikikseni nousi herras-Manta, hieman hämäräksi jäävä turhamainen ja maailmallinen naisihminen.

Kirjan kiistattomista ansioista huolimatta en oikein uskalla suositella sitä muille kuin henkilöille, joilla on hyvin valikoiva maku. Perus-Remeksen ystävät eivät kenties saa teoksesta kovinkaan hekumallisia nautintoja irti.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Muinais-Intian ilma-alukset

Heikkona hetkenä lupasin auttaa luokan 15 kokoelmatyössä. Nyt mietin, miksi.





torstai 2. tammikuuta 2014

Retkibussi

Joskus töissä tulee vastaan niin upeaa kirjallisuutta, että siitä ei vain voi jättää kertomatta.
Ei ole kovin vaikeaa tehdä itse retkibussi! Tässä rikkaasti kuvitetussa kirjassa kerrotaan, miten se tapahtuu.
Pahoittelen kuvien laatua. Ashalla ei parempia saa.