Klassikoiksi Moorcockin Elric-tarinoita on yllättävän vaikea saada käsiinsä, ja tästä syystä Elricin-lukuprojektini on kestänyt pahemmin liioittelematta 20 vuotta. Sitä hauskempaa olikin, kun joulupukki viime vuodenvaihteessa kaivoi säkistään kaksi paksua Elric-kokoelmaa.
Elric-tarinoissa merkittävintä on tietenkin päähenkilö, joka poikkeaa huomattavasti kliseisistä fantasiakirjallisuuden hahmoista. Tyypillinen fantasiakirjan päähenkilö on nuorukainen, joka oppii kirjan kuluessa miekkailua ja velhoilua, pääsee hieman nolostellen tutustumaan tyttösiin ja lopussa ehkä saavuttaa jonkinlaisen kohtalon täyttymyksen, kuten kuninkuuden. Elric-tarinat taas alkavat siitä, että nämä vaiheet on jo suoritettu: Elric on aikuinen mies, taitava velho ja miekkamies, kyvykäs rakastaja ja maansa keisari. Näistä lähtökohdista syntyy täysin erilainen tarina kuin tavanomaisesta nuorukaisten kasvamisesta. Toinen Elricin hahmossa viehättävä piirre on suorastaan överiksi vedetty traaginen antisankaruus ja paradoksaalisuus: siinä missä Elric näennäisesti janoaa moraalia ja tarkoitusta, hän kuitenkin aina lopulta päätyy silmittömään väkivaltaan ja tuhoamiseen. On ilahduttavaa lukea tarinoita, joiden päähenkilöltä terve järki ja itsesuojeluvaisto tuntuvat näin täysin puuttuvan, ja joka näin täydellisesti tuntuu elävän itsepetoksessa.
Elriciä ei täysin voi arvostella tarkastelematta myös tarinoiden vaikutusta myöhempään fantasiakirjallisuuteen, josta itsestäänselvimpänä nousee tietenkin esille Drizzt Do'Urdenin hahmo. Yhtymäkohdat näiden kahden välillä ovat niin suuria, että Drizztin seikkailut vaikuttavat välillä suorastaan Elric-pastissilta, ellei jopa parodialta.
Elric-tarinat ovat erinomaista miekka ja magia -kirjallisuutta, jota hiukan kuitenkin heikentää pitkän aikavälin kuluessa kirjoitettujen tarinoiden epäyhdenmukaisuus. Tarinat on julkaistu hahmokronologisessa järjestyksessä, siis ei siinä järjestyksessä, jossa ne on kirjoitettu. Peräkkäin luettuna tarinat jonkin verran kärsivät tästä. Erityisen heikko lenkki on kaikkein ensimmäinen Elric-tarina, The Dreaming City. Tarina on Elricin hahmokehityksen kannalta olennainen, mutta jättää kertomatta olennaisia seikkoja, kuten sen, miten ja miksi Elric oikeastaan päätyy suorittamaan tarinassa kuvatun hyökkäyksen, jolla on kauaskantoisia seurauksia paitsi hänelle itselleen, myös koko kuvatulle fantasiamaailmalle.
Elric kuuluu itsestäänselvästi fantasiaharrastajan yleissivistykseen, ja näitä tarinoita uskaltaa suositella myös lukijalle, jolle fantasiakirjallisuus ei ennestään ole niin tuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti